perjantai 19. toukokuuta 2017

Kirjallisuuden jatko-opiskelijana Joensuussa

Tässä postauksessa aion kertoa paitsi eilen olleesta kirjallisuuden jatko-opiskeluseminaarista niin myös kirjallisuuden jatko-opiskelusta täällä meillä idässä yleisesti.

Itä-Suomen yliopisto taitaa olla ainoa suomalainen yliopisto, jossa suomen kieli ja kirjallisuus on niputettu yhteen. Niitä haetaan lukemaan samalla pääsykokeella (kirjallisuutta pääsee opiskelemaan myös kulttuurintutkimuksen suuntautumisvaihtoehdon kautta), niillä on yhteinen ainejärjestö, jne. Toinen pitää tosin jossakin vaiheessa opintoja valita pääaineeksi. Minulle kirjallisuus oli alusta saakka ilmiselvä pääaine.

Itse innostuin jatko-opiskelusta ja tutkijuudesta vasta gradua tehdessäni, kuten olen aiemminkin kertonut. Joillekin se voi olla jo kauempaa mukana kulkenut haave tai tavoite. Jotkut eivät välttämättä koskaan tule edes harkinneeksi moista syystä tai toisesta. Joka tapauksessa olisi mielestäni tärkeää, että se vaihtoehto tuotaisiin meillä isommin esiin jo perustutkintoaikana. En omana opiskeluaikanani muista yhdenkään opettajan ikinä puhuneen jatko-opinnoista jotain yksittäisiä mainintoja enempää. Ei siihen kannustettu millään tavalla, eivätkä jatko-opiskelijat näkyneet millään tavalla perustutkinto-opiskelijoille (esim. opettamassa). Opinnäytetöitä tehdessä joillekin voidaan alkaa vilautella väikkärin tekemisen mahdollisuutta. En tarkoita, että jatko-opintoja pitäisi tuputtaa kaikille ja koko ajan, mutta tuoda se kuitenkin selkeämmin esiin yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden kuvana, jotta sitä voisi ruveta miettimään jo hyvissä ajoin, ja voisi esimerkiksi osallistua kuuntelijana jatko-opiskeluseminaareihin.

Millaista on sitten olla kirjallisuuden jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja Joensuussa? Aika yksinäistä, rehellisesti ja suoraan sanottuna. Toiminta on kaiken kaikkiaan melko vähäistä, ja toisaalta meillä ei tällä hetkellä edes ole kovin montaa aktiivista, Joensuussa asuvaa jatko-opiskelijaa. Eilen meillä tosiaan oli pelkästään kirjallisuuden jatko-opiskelijoille (ja sellaisiksi haluaville) omistettu seminaaripäivä, ja tällaisia päiviä järjestetään ehkä yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Muuten "toiminta" rajoittuu pitkälti jatko-opiskelijan ja ohjaajan/ohjaajien väliseen kommunikointiin. Joensuussa järjestetään joskus jotakin vähän isompia kirjallisuuden konferensseja tai seminaareja. Viimeksi tällainen oli marraskuussa 2014, jolloin minäkin pidin aivan ensimmäisen konferenssiesitelmäni ja vieläpä ihan kansainvälisen yleisön edessä.

Tilanne on onneksi ehkä menossa parempaan suuntaan ainakin tuon jatko-opiskelijakulttuurin suhteen. Tiedän useita jatko-opinnoista kiinnostuneita graduntekijöitä, ja toivon kovasti, että heistä edes jotkut todella jatkaisivat väikkärin tekemiseen. On myös ollut puhetta joidenkin kanssa aktiivisemman jatko-opiskelijatoiminnan herättelystä. Koska eihän mitään toimintaa voi olla, jos sitä ei kukaan organisoi. Jos jatko-opiskelukulttuuria ei ole, voi sitä ruveta virittelemään, ja sitä tässä toivottavasti yritetään.

Loppuun vielä siitä eilisestä seminaarista. Meitä oli kolme esiintyjää, minä ja kaksi muuta. Yleisössä oli kirjallisuuden opetushenkilöstöä, muutamia jatko-opiskelijoita ja useita jatko-opinnoista kiinnostuneita graduvaiheen opiskelijoita. Meillä oli yksi suullinen esitelmä väikkäriään aloittemassa olevalta kollegalta, yksi tutkimussuunnitelma tuoreelta maisterilta, joka on juuri hakemassa jatko-opiskelemaan, ja minä, joka esittelin henkilöhahmojen adaptaatioon keskittyvää artikkelikäsikirjoitustani. Keskustelu ja kommentointi oli vilkasta ja koski niin käsiteltäviä töitä kuin jatko-opintoja yleisemminkin. "Virallisen" osuuden jälkeen siirryimme osan kanssa kahvittelemaan ja siitä vielä parille oluelle keskustaan. Oli oikein mukava päivä kokonaisuudessaan, ja mielestäni tämä oli myös positiivinen esimerkki siitä, että kyllä meilläkin voisi olla toimivaa jatko-opiskelu/opiskelijakulttuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti