perjantai 21. huhtikuuta 2017

Promokuvasatsi GoT:n tulevasta kaudesta!

Lupaan, että pian päivitän jotain muutakin kuin fanitus-/hehkutusteemaista, mutta kun nyt kerta aloitin tuon seiskakauden promon seuraamisen täällä, niin pakkohan sitä on jatkaa johdonmukaisesti.

Eilen illalla tipautettiin fanien iloksi tukku promokuvia (15 kpl!) tulevalta kaudelta. Ne löytyvät täältä. Tässä muutamia omia suosikkejani lyhyiden kommenttien kera:

Helen Sloan/HBO

Cersei ja Jaime ainakin jokseenkin väleissä vielä? Toivottavasti ei kauaa... Mutta on tuo Cersein uusi kuningatar-look kyllä upea!

Helen Sloan/HBO

Tämä kuva aiheutti riemunkiljahduksia! <3 Kuka muka ei olisi innoissaan, jos Tormundin ja Briennen romanssi kehittyy tulevalla kaudella?

Helen Sloan/HBO

"Sansa näyttää erilaiselta tukka auki" - tämä oli ensimmäinen ajatus. Toinen ajatus oli "voi ei, Littlefinger, mee jo pois", ja kolmas ajatus "miten ylväältä linnanrouvalta Sansa näyttääkään!"

Macall B. Polay/HBO

Daeneryksella ja hänen hovillaan nähdään vihdoin vähän enemmän vaatetta päällä - koska winter is here, duh. Dragonstone?

Arvatenkin kuvat levisivät heti pitkin internetiä, ja niitä hehkutettiin lukuisissa eri medioissa. Kuvista ei ainakaan minun nähdäkseni paljastu vielä mitään kovin järisyttäviä yksityiskohtia kaudesta, mutta silti selasin ne monta kertaa läpi innostuneena. Edelleen sitä ensimmäistä "kunnollista" traileria odotellessa!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

GoT:n seiskakauden toinen teaseritraileri

Daenerys teaseritrailerissa

Game of Thronesin seitsemännen kauden seuraava teaseritraileri laskeutui keskuuteemme eilen illalla. Tämäkään video ei sisällä vielä mitään materiaalia uusista jaksoista, mutta se on silti mielestäni hyvin kutkuttava pätkä. Siinä tämän hetken tärkeimmät pelaajat asettuvat valtaistuimilleen, ja lopussa meitä muistutetaan taas talven tulosta.

Minun päähäni tästä jäi pyörimään lähinnä kaksi asiaa:
1) Onko/onhan Daenerys Dragonstonella? Minusta ainakin vaikuttaa kovasti siltä, ja olisihan Dragonstone looginen pysähdyspaikka matkalla manner-Westerosiin. Puhumattakaan siitä, että ko. saari on se aito ja alkuperäinen Targaryenien päämaja.
2) Lopussa Cersei henkäisee "talven henkäyksen", jonka myötä kuva vaihtuu white walkerin silmäksi. Miksi juuri Cersei? Onko tähän piilotettu joku viesti? Missähän se minun foliohattuni nyt taas onkaan...

Kaikki tähän mennessä julkaistu materiaali on ollut todella uhkaavan ja pahaenteisen sävyistä - I love it! Heinäkuuhun on edelleen pitkä aika, mutta jos meille tiputellaan tätä vauhtia murusia tulevasta, niin odotusajasta tulee todella jännittävä.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vuosi vuodelta monipuolisempaa - Popcult 2017:n ohjelmakartta

Tämän vuoden Popcultin ohjelmakartan julkaisusta on jo reilu viikko aikaa, mutta tartun asiaan vasta nyt, koska olin reissussa tuolloin.

Ensinnäkin: jo viime postauksessa esittelemäni minun ja ystäväni/kollegani Jennin Sherlock-aiheinen esitelmä on sunnuntaina 7.5. klo 10:30-11:15 salissa Fennia I. Tervetuloa kaikki sinne kuuntelemaan avautumista sarjan neloskauteen liittyen! Tässä vielä linkki kuvaukseen.

Kuten jo ennakkoon julkistetut ohjelmanumerot antoivat ymmärtää, on kasassa taas aivan mahtava ohjelmakokonaisuus. Tuntuu, että Popcult se vain parantuu ja parantaa vuosi vuodelta! Omat päiväkohtaiset tärppini tämän vuoden coniin ovat seuraavat:

Lauantai 6.5.
Frozen Disneyn uuden kulta-ajan katalyyttina
En ole aivan hirvittävän suuri Disney-fani, mutta minullakin on omat suosikkini. Frozen lukeutuu yhdeksi näistä, joten tämä luento on must!

Fandom-turistin matkaopas
Olen seurannut ihanan Fangirl Questin seikkailuja ainakin parin vuoden ajan suurella ihastuksella ja kateudella. Uskoisin, että tämä luento tulee vetämään niin paljon porukkaa, että kannattaa olla ajoissa ovenkahvassa roikkumassa...

"Kenelle tämä oikein on suunnattu?" Kun kohderyhmät sekoittuvat
Itsekin tykkään monista sellaisista jutuista, jotka ovat olevinaan suunnattu lapsille.

Galaktisia kudelmia - Kurkistus Star Wars -sankarittarien puvustukseen
Kuka nyt ei olisi pannut merkille Star Warsin upeaa puvustusta (kaikkien muiden upeiden asioiden lisäksi)? Kuvaus lupaa yhdistää puvustuksen ruotimisen hahmojen ruotimiseen, mikä kuulostaa oikein hyvältä.

Harry Potter ja adaptaatiomagia - kirjoista elokuviksi
Tottahan toki minua kiinnostaa kaikki adaptaatioihin liittyvä, aina.

Sunnuntai 7.5.
Kuolema Disneyn piirroselokuvissa
Jos ette jostain syystä halua tulla katsomaan meidän esitelmäämme, sen kanssa samaan aikaan on tämä. Harmittaa, etten itse pääse.

Marvel ja Star Wars - yhdessä taas?
"Tule kuulemaan kahden popkulttuuri-ikonin yhteisestä menneisyydestä josta moni ei tiedä." Minäkään en tiedä, siispä odotan innolla!

Taikakoulutus fiktiossa
J. K. Rowling ei ole keksinyt noitien ja velhojen sisäoppilaitosta, vaan taikakoulutus on hyvinkin tyypillinen elementti fantasiakirjallisuudessa. Mielenkiinnolla menen kuuntelemaan, kuinka täällä lähestytään asiaa.

Marvelin sekundasankarit
Luento vähemmän tunnetuista Marvelin supersankareista kuulostaa hauskalta!

Simuloitu todellisuus fiktiossa ja oikeassa elämässä
Aiheen pohdiskelu vääntää varmasti aivot solmuun, mutta mikäs sen mukavampaa Popcultin päätteeksi.

Näiden poimintojen ulkopuolelle jäi monta varmasti hienoa ohjelmaa, mutta kaikkea ei voi saada. Tämäkin suunnitelma on aika kunnianhimoinen ja saakin nähdä, monta loppujen lopuksi ehtii ja jaksaa seurata. Katso koko ohjelmakartta kuvauksineen ja tarkempine koordinaatteineen täältä.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

GoT-uutisia + Popcult-uutisia

Vihdoin! Game of Thronesin seitsemännen kauden ensimmäinen virallinen juliste, ensimmäinen teaseritraileri sekä kauden alkamispäivämäärä julkistettiin viime viikolla. Julisteen näette vasemmalla, traileri löytyy täältä, ja kauden alkamispäivämäärä on 16. heinäkuuta. Lisäksi SXSW-tapahtumassa vierailemassa olleet David Benioff, D. B. Weiss, Maisie Williams (Arya) ja Sophie Turner (Sansa) kertoilivat mielenkiintoisia juttuja mm. sarjan tulevaisuudesta.

Sekä juliste että traileri enteilevät jännittäviä asioita. Minimalistisessa ja näennäisesti vähän informaatiota sisältävässä julisteessa pelataan ja jopa kiusoitellaan selvästi tulen ja jään tematiikalla. Tarkoittaako tämä sitä, että Daenerys ei vain saavu Westerosiin, vaan myös kohtaa white walkereiden armeijan? Teaseritrailerissa(kaan) ei periaatteessa näytetä mitään uutta, vaan se koostuu aiemmin sarjassa kuulluista repliikeistä ja hienosta animaatiosta, jossa Suuret Suvut sortuvat yksi toisensa jälkeen. The Great War is upon us. Traileri tukee julisteen sanomaa.

Mitä tulee kauden ensi-iltapäivämäärään, on se odotetusti paljon myöhäisempi kuin aiemmilla kausilla. Aiemminhan uusi kausi on alkanut jo keväällä, mutta nyt uusia jaksoja joudutaan odottamaan aina heinäkuun puoliväliin saakka. Argh! Olihan tähän jo valmistautunut aiempien uutisten perusteella, mutta silti odotus kirpaisee. Ensi-iltapäivämäärän julkaisu oli muuten toteutettu aika hauskasti! Fanit saivat seurata Facebookissa livevideota, jossa sulatettiin isoa jäämötikkää. Kyllä, luit oikein. Heittämällä kommenttikenttään "fire" sai osallistua jään sulattamiseen. Lopulta jään keskeltä paljastui odotettu päivämäärä. Tempauksesta voit lukea lisää vaikkapa täältä. Olin itse juuri tuohon aikaan elokuvateatterissa katsomassa Logania (joka oli aivan hemmetin hyvä!), muuten olisin ehdottomasti osallistunut jäänsulatustalkoisiin. :D Kaikkea sitä...

SXSW:ssa vahvistettiin ainakin se, että sarjan kahdeksas ja viimeinen kausi tulee sisältämään vain kuusi jaksoa. Myös jaksojen kirjoittajat paljastettiin; suurimman osan (4/6) viimeisistä jaksoista tulevat kirjoittamaan Benioff ja Weiss, mikä viestii siitä, että pääkäsikirjoittajat ja showrunnerit haluavat pitää itse kiinni langoista, kun sarjaa viimeistellään arvoiseensa loppuun. Jos haluat tietää lisää, esim. Winter Is Coming -sivusto on koonnut paneelikeskustelun kiinnostavimman annin tänne.

GoT loppuu ihan oikeasti aika pian. Se on sekä äärettömän kutkuttavaa että surullista. Kutkuttavaa on se, että saadaan tietää kuinka kaikki päättyy, mutta toisaalta en tietenkään haluaisi suosikkisarjani loppuvan. Tutkimuksen kannalta sarjan lopun häämöttäminen tuntuu pääasiassa helpottavalta. Ja ei tässä nyt vielä tarvitse jäähyväisiä olla jättämässä; onhan vielä kaksi kautta (vaikka ne ovatkin lyhyempiä kuin ennen) tulossa.

Kuvakaappaus osoitteesta popcult.fi

Asiasta aivan toiseen! Popcult Helsinki tulee taas, suurempana ja kauniimpana. Tapahtuma on järjestetty kahtena vuotena aiemmin, ja olen ollut molempina vuosina esiintymässä siellä. Tällä kertaa melkein kävi niin, että olisin paikalla vain kävijän roolissa, mutta sitten ystäväni ja kollegani sai sen verran hyvän esitelmäidean, että siellähän sitä taas ollaan pölisemässä. Ohjelmamme julkistettiin tänään, tättärää:
 
BCC:n Sherlock ja fanien miellyttämisen mahdottomuus
Jenni Pehkonen ja Anna-Leena Harinen
Puheenvuoro fandomin sisäisistä ristiriidoista, kauhun tasapainosta tv-sarjan tekijöiden ja fanien näkemysten välillä, tulkinnanvaraisuudesta ja siitä, miksi neljännen tuotantokauden vihaajat ovat väärässä. Avautumisen aiheina muun muassa uskottavuus, tv-kerronnan realiteetit, queer-representaatio ja The Johnlock Conspiracy.

GoT ei siis ole asialistalla tänä vuonna, vaan ihan toinen sarja: Sherlock. Adaptaatiosta tullaan kyllä tälläkin kertaa puhumaan ainakin jonkin verran. Popcultin ohjelmakartta julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin tällä viikolla, mutta sitä odotellessa osoitteesta popcult.fi voi käydä katsomassa, mitä ohjelmaa on tähän mennessä julkistettu. 26 euron hintaisia lippuja (sisältää kaksi päivää) saa vielä, mutta epäilen, että kannattaa olla nopea niiden suhteen. Toivottavasti nähdään toukokuussa Scandic Marina Congress Centerissä!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Lukuvinkki: Tiina Ekman - Huijarisyndrooma (2017)

Kuva Minerva Kustannuksen sivuilta
Haluan suositella täällä erästä kirjaa, jonka sain juuri luettua. Kyseessä on psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekmanin tietokirja Huijarisyndrooma - Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä), joka on ilmestynyt aivan äskettäin.

Ekman kuvailee huijarisyndroomaa kirjan alkupuolella muun muassa näin:

"Huijarisyndrooma (impostor syndrome) tai huijari-ilmiö (impostor phenomenon) on epävirallinen mutta myös suomen kieleen vähitellen vakiintunut määritelmä tietyntyyppisestä ahdistavasta ajattelumallista: En oikeasti osaa, vaikka kaikki tuntuvat luulevan niin. Jonain päivänä kaikki paljastuu, jään kiinni ja voi sitä häpeän määrää!"

Kirjassa Ekman pureutuu tähän ilmiöön, sen syihin, peruspiirteisiin ja seurauksiin, minkä lisäksi hän tarjoaa keinoja siihen, kuinka päästä tästä vahingollisesta ajattelumallista eroon tai ainakin kuinka tulla toimeen sen kanssa. Teos on hyvin informatiivinen ja selkeä, mutta myös humaaniin sävyyn kirjoitettu. Ekman on haastatellut kirjaa varten viittä naista, joilla on ollut vahvoja "huijariuden" kokemuksia omassa elämässään, ja heidän tarinansa tasapainottavat teoksen asiapitoisuutta.

Miksi suosittelen tätä kirjaa jatko-opiskelublogissani? Suuri(n) osa huijarisyndroomasta tai huijariajattelusta kärsivistä henkilöistä on korkeasti koulutettuja, älykkäitä, päteviä ja työssään menestyviä naisia. Vaikka arastelen asettaa itseäni tuohon kuvaukseen (joo, hassua...), niin ainakin olen korkeasti koulutettu. Ja ennen kaikkea tunnistan itsessäni hyvin vahvasti huijarisyndroomalle tyypillisiä piirteitä, ajatuksia ja toimintatapoja. Uskallan myös epäillä, että tämän blogin lukijoissa on useampikin ihminen, joka myös tunnistaa itsessään tällaista ajattelua. Eli siis haluan tuoda kirjan esiin täällä, koska se on itselleni tärkeästä asiasta, ja luulen, että blogin lukijoissakin on kirjan kohderyhmää.

En muista, milloin tarkalleen ottaen kuulin ensimmäisen kerran, että tälle on olemassa joku nimikin, mutta joka tapauksessa helpotus oli suuri, kun sai kuulla, että joku muukin painii samanlaisten ajatusten kanssa. 2010-luvulla huijarisyndrooma on noussut mediassa esiin aina silloin tällöin ja se on herättänyt paljon keskustelua. Ekmanin kirja on ensimmäinen aiheesta julkaistu suomenkielinen teos. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin! Suosittelen kirjaa ainakin kaikille niille, jotka tunnistavat huijariajattelua itsessään. Sen tunnistaminen ja hyväksyminen on ensimmäinen askel kohti terveempää ajattelua. Oma matkanikin on vasta alussa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Rakastan, mutta nyt ei lähe

Ei lähe ei. Nimittäin väitöskirjan tekeminen tällä hetkellä. Mitä pitemmälle kevät etenee, sitä tahmaisemmiksi käyvät minun ja väikkärin välit.

Minulla ei ole tainnut tähän mennessä olla vielä yhtään näin huonoa kautta tutkimuksen suhteen. Surkeita yksittäisiä päiviä tai muutamia päiviä on aina välillä, mutta en muista, että tällaista useamman viikon mittaista lamaantumista olisi ollut. Kaikki väikkäriin liittyvä (paitsi ehkä GoT:n katsominen) aiheuttaa välittömän "eieieieiei" -reaktion.

Jos tunnustelen mieltäni ja olojani, niin tämä jumi on ollut tuloillaan jo pitemmän aikaa, mutta viimeinen naula arkkuun oli taannoinen artikkelin hylkääminen, mistä kerroinkin jo aiemmin. Uskon, että jos olisin saanut sen suhteen hyviä uutisia, olisi motivaatio korkeammalla tällä hetkellä. Ja oma motivaatio on se kaikista tärkein asia koko projektissa, väitän.

Erityisen kamalalta tämä tuntuu sen takia, että kuluvaa apurahakautta on jäljellä enää alle kaksi kuukautta. Täytyisi(?) siis painaa niin kovaa kuin ikinä jaksaa, jotta saisi rahoituksesta kaiken hyödyn irti. Siis teoriassa ainakin. Mutta valitettavasti se ei nyt meinaa onnistua ollenkaan. Harmittaa. Turhauttaa. Hävettää.

En koe olevani apurahani arvoinen juuri nyt. Se on hirveä tunne, lähes musertava. Eräs väikkärintekijäkollega kertoi ohjaajansa tokaisseen joskus kivuliaan osuvasti, että ainoa asia, joka stressaa apurahan hakemista enemmän, on apurahan saaminen. Niin totta! Olen edelleen erittäin kiitollinen ja onnellinen apurahastani, mutta toisaalta se luo myös aivan älyttömiä paineita saada aikaan. Saada aikaan konkreettista näyttöä siitä, että minä ja minun tutkimukseni ansaitsemme tämän.

Tiedän kyllä, etten ole todellakaan ainoa tutkija, josta tuntuu (joskus) tältä. Se on lohdullista. Ja olenhan alusta asti ollut varautunut siihen, ettei tämä tie tule olemaan tasaista jolkottelua. Väitöskirjan teko on niin pitkä ja haastava prosessi, että pakkohan siihen on mahtua myös vastoinkäymisiä.

Jos yritän ajatella positiivisen kautta, niin minä todella välitän tästä asiasta, koska se aiheuttaa minussa niin voimakkaita tunteita? Ei yhdentekevistä asioista ahdistuta näin paljon.

Ei kai auta kuin yrittää saada kiinni sitä karkuteillä olevaa motivaatiota. Kyllä se löytyy taas? Löytyy se, koska pohjimmiltani kuitenkin edelleen tunnen suurta intohimoa ja rakkauttakin alaani ja koko akateemista maailmaa kohtaan, vaikka ne tekevätkin minut välillä hulluksi.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Arkikuvahaaste 20.-26.2.2017

1/7: maanantai 20.2.

Klikkaa kuvia isommaksi
Tämä päivä oli kyllä oikein sellainen mahdollisimman ankean maanantain malliesimerkki. Kropassa ja mielessä painoivat vielä viikonlopun riennot, eikä tutkimuksellisiin asioihin keskittymisestä meinannut tulla mitään. Mutta jotenkin sitä vaan sinnitteli työhuoneella neljään saakka. Kuva on aamulta, työmatkan loppupäästä. Viikonloppuna saatiin kivasti kaunista uutta lunta, joka kietoi myös kampuksemme puhtaaseen lumivaippaan. Vallitseva säätila olikin suunnilleen ainoa päivän positiivinen asia.

2/7: tiistai 21.2.

Voi, voi, voi... Toinen maanantai ensimmäisen perään, kuinka ihanaa. Mutta onneksi illalla pääsin taas pilatekseen! Se pelasti päiväni, kuten niin monta muutakin tiistaita viime syksystä alkaen. Aloitin siis lajin opettelun ja harrastamisen syksyllä 2016. Tänään oli itse asiassa alkeiskurssin viimeinen tunti. Mutta montaa viikkoa ei tarvitse olla ilman pilatestunteja, koska maaliskuun puolella alkaa jatkokurssi, jolle olen ilmoittautunut. Olen tykännyt tosi paljon, ja tuntuu, että vihdoinkin olen löytänyt lajin, joka jaksaa motivoida minua pitempäänkin. Kuvassa siis minun jalkani uusissa treenihousuissa. Tuon enempää neonvärejä en vaatteissani siedäkään.

3/7: keskiviikko 22.2.

Kyllä sitä nyt yksi arkilounaskuva täytyy arkikuvahaasteessa olla! En ole kasvissyöjä, mutta huomaan usein syöväni yliopistolla kasvisruokaa. Täällä on aina erilaisten kasvispihvien ja -pyöryköiden kanssa makoisia kastikkeita, joten päädyin tänäänkin bataatti-juurespihveihin ja ruohosipuli-kermaviilikastikkeeseen. Meillä jatko-opiskelijalounas maksaa 4,45€, minkä maksan vielä ihan mielelläni, kun kuitenkin saa hyvin täysipainoisen aterian vielä niinkin edullisesti. Jos harrastaisin omia eväitä, niin luulen, että söisin epäterveellisemmin. Lounaalle meneminen toiseen rakennukseen on myös mukava ja kaivattu tauko päivään, ja siinä saa vähän raitista ilmaakin.

4/7: torstai 23.2.

Olisin voinut ottaa vaikka joka päivä tähän haasteeseen tällaisen muistiinpanot & tietokone -kuvan. Tänään vietin kotitoimistopäivää ja valmistauduin iltapäivällä olleeseen tohtoriohjelmamme teema-alueen tutkijaseminaariin, jossa olin puhumassa artikkelitekstistäni. Alustukseni ja sen jälkeinen keskustelu menivät ihan mukavasti. Oli hyvä, että jokaisella esiintyjällä oli yksi henkilökohtainen kommentaattori, joten ainakin jonkun voi luottaa perehtyneen tekstiin kunnolla.

5/7: perjantai 24.2.


Tämä viikko ei ole ollut mikään produktiivisin tai muutenkaan onnistunein. Siispä suuntasin perjantaina illalla lenkille nollaamaan päätä ja kulunutta viikkoa. Pitemmät lenkkeilyt jäävätkin yleensä viikonlopuille, koska viikolla en yleensä ehdi tai jaksa iltaisin. Pilates on minulle tällä hetkellä mieleisin ja rentouttavin liikuntamuoto, mutta perinteinen lenkkeily toimii edelleen myös. Yritän yleensä käyskennellä vähän syrjemmässä, jotta ei tarvitsisi kuunnella autojen pörinää tai nähdä liikaa ihmisiä. Kuvanottohetkellä olen käppäilemässä erään lähi"metsän" läpi. Satoi lunta ja kuulokkeissa pauhasi Moonsorrow. Varsin jees.




6/7: lauantai 25.2.

Kuten olen blogissa moneen kertaan todennut, en tee viikonloppuisin töitä. Minulle on tärkeää, että on myös selkeää vapaa-aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään mitä ei huvita. Viikonloppuisin möllötän kotona, tapaan kavereita, käyn keikoilla, ulkoilen, luen jne. Tänään kävin pitkästä aikaa kuntosalilla! Ostin kokeeksi 10 kerran salikortin jo pari viikkoa sitten, mutta näköjään piti kerätä jonkin aikaa rohkeutta ennen kuin uskaltauduin ensimmäistä kertaa treenaamaan. Tämä kerta meni tunnustellen ja kokeillen. Ohjelmani on hyvin yksinkertainen, enkä ainakaan näin aluksi mitään erikoista kaipaakaan. Katsotaan tuon 10 kerran jälkeen, jaksaako salilla käynti motivoida vai ei. Jos ei, niin sekin on aivan fine. Aiemmin elämässäni on ollut useitakin salijaksoja, mutta aina se innostus sitten lopahtaa syystä tai toisesta. Tämän päivän kuvan nappasin salilta kotiin mennessä. Kuten näkyy, sää on tänään oikein nätti. Kuvassa on Joensuun matkustajasatamaa suvantosillalta kuvattuna.

7/7: sunnuntai 26.2.

Aamuteetä (parhaasta Stark-mukista) ja lukemista sunnuntaiaamuna.  Lukemisena Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian viimeinen osa Mahti. Nämähän ovat nuorten kirjallisuutta, mutta jokin juju niissä onnistuu vetoamaan minuunkin. Ehkä se on se mytologia. Nämä on olleet myös mukavan kevyttä luettavaa. Tällä viikolla vaan olen ollut joka ilta kauhean väsynyt, enkä ole jaksanut sängyssä paljoa lueskella, niin siitäkin syystä kiva, että nyt viikonloppuna on aikaa ja jaksamista.

Arkikuvahaaste on nyt paketissa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen julkaisen kaikki kuvat yhdessä postauksessa. Tästä saa ehkä yhtenäisemmän kuvan viikostani. En tiedä, antaako tämä kovin kattavaa kuvaa nimenomaan apurahatutkijan arjesta, mutta kuvaa tämä kuitenkin mielestäni kohtuu hyvin melkoisen tavallista viikkoani yleisesti ottaen.

Ensi viikosta on tulossa vähän rikkonainen, koska olen poissa Joensuusta ti-to. Lähdetään puolison kanssa Lahteen MM-kisoja seuraamaan pariksi päiväksi. Jännää, en ole koskaan ennen käynyt oikeastaan missään urheilukisoissa jotain satunnaisia pesäpallo-otteluita lukuun ottamatta. Ja sitten onkin enää pari viikkoa varsinaiseen kevätlomaani! Varattiin viime vuoden loppupuolella erään ystäväni kanssa reissu Prahaan. Ai että, sitä odotan jo innolla!

Mukava välillä tajuta oikein kunnolla se, että elämään kuuluu paljon muutakin kuin väikkäri- ja muita tutkimushommia. Eihän tätä muuten jaksaisi. :)

perjantai 17. helmikuuta 2017

Somejuttuja

Somettamiseen kuuluvat usein myös jos jonkinmoiset kuvahaasteet ja listaukset. Minusta ne ovat joskus ihan hauskoja, ja osallistun niihin toisinaan itsekin.  Viimeisimmäksi olen tehnyt omassa henkilökohtaisessa Facebook-profiilissani Game of Thrones 30 Day Challengea nyt jo yli puoliväliin. Mietin hartaasti, että missä sosiaalisen median kanavassa sen tekisin, mutta päädyin omaan FB-profiiliini. Ajattelin kuitenkin tehdä siitä lopuksi jonkinlaisen koosteen myös tänne blogin puolelle. Tällainen haaste siis:

Bongasin haasteen täältä: https://www.instagram.com/gottruefacts/

Nyt Facebookissa on pyörinyt taas vaihteeksi arkikuvahaaste, joka tuntuu tekevän paluun tasaisin väliajoin. Tällä kertaa ohjeistuksella "7 päivää, 7 kuvaa, ei ihmisiä" tms. Haluaisin jakaa enemmän kuvia myös blogissa, niin mitäpä jos ensi viikon maanantaina päräyttäisin arkikuvahaasteen käyntiin täällä? Yritän ottaa mahdollisimman kiinnostavia ja hyviä kuvia, vaikkei arki aina kovin mielenkiintoista olekaan. Mutta yritän seitsemän päivän aikana havainnollistaa, millaista minun arkeni apurahatutkijana on. Ensi viikosta pitäisi näillä näkymin tulla melko tavallinen, joten pystyn antamaan suht realistisen kuvan siitä mitä teen.

PS. Sosiaalisista medioista ja somettamisesta puheen ollen, tässä vielä linkkejä, joiden kautta blogia/minua voi seurata:
Lisäksi, jos haluaa kurkata millaisia tekstejä kirjoitan aina ehtiessäni Kaaoszinelle, niitä löytyy täältä.
Nämä linkit löytyvät myös blogisivun oikeasta reunasta.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Takapakkia

Nythän kävi niin ikävästi, että tutkimusartikkeliani ei aiota julkaista siinä akateemisessa verkkolehdessä, jonka kanssa olen sitä jo yli vuoden työstänyt. Valitettavasti näin käy joskus, niin turhauttavalta ja epäreilulta kuin se tuntuukin. Vaikka fiilis onkin pettymyksen täyteinen, ja suoraan sanottuna tuntuu kuin minua olisi vedetty oikein olan takaa turpaan, niin ei auta jäädä murjottamaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Totta kai saa olla pettynyt - ihme se oikeastaan olisikin, jos ei olisi - mutta takaiskusta on kuitenkin toivuttava.

Miksi näin kävi? Artikkelini ei kiinnostavasta aiheestaan sekä mielenkiintoisista ja ajankohtaisista pohdinnoistaan huolimatta ole kyseisen julkaisun päätoimittajien mielestä fokukseltaan sopiva heidän lehteensä, lyhyesti sanottuna.

Aion pistää tämän kyseisen tekstin nyt joksikin aikaa syrjään, mutta kuitenkin pyöritellä mielessäni taka-alalla sitä, mihin toiseen julkaisuun voisin sitä tarjota mahdollisesti esim. myöhemmin keväällä. Jos jotain hyvää tästä tilanteesta täytyy sanoa, niin ainakin tämä käsikirjoitus on käynyt jo melkoisen mankelin läpi, joten se on kaikesta huolimatta todella pitkällä. Kääntöpuolena on kylläkin se, että teksti on räätälöity juuri tuolle lehdelle, joten sitä täytyy varmasti monin osin purkaa ja järjestellä uudelleen ennen kuin sitä kannattaa tarjota toisaalle.

Nämä uutiset sain siis tarkalleen ottaen eilen. Tänään olen puuhaillut väikkärin johdannon parissa, ja olenkin saanut muutaman hyvän uuden idean sen sisältöön liittyen. Väikkäriprojektin laajuus onkin siitä kiva juttu, että jos jollakin osa-alueella ei suju, voi siirtyä työstämään jotakin muuta.

Onneksi on perjantai. Aion ottaa illalla lasillisen jotakin ärmäkkää. Rentouttavaa viikonloppua!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Vuodesta 2016

Tammikuu lähestyy jo loppuaan, mutten ole muistanut tehdä perinteistä summausta edeltävästä vuodesta. (Vanhan blogin puolella yhteenvedot vuosista 2014 ja 2015.) Toisaalta tuntuu, etten halua edes muistella vuotta 2016 enää, koska se sisälsi niin paljon kaikkea raskasta, mutta toisaalta kiinnostaa kuitenkin vähän kaivella, josko siellä olisi jotain hyvääkin ollut - ja olihan siellä yhtä ja toista kivaa.

Aloitin ensimmäisen tutkimusartikkelini työstämisen tosissani jo 2015, mutta sain siitä refereelausunnot vuoden 2016 puolella. Niiden myötä kyseisen artikkelin julkaisuprosessi lähti kunnolla käyntiin. Artikkelihan on edelleen työn alla, mutta valoa näkyy tunnelin päässä.

Huhtikuussa oli parikin esiintymistä. Kävin Popcult Helsingissä jälleen puhumassa, mutta tällä kertaa en yksin, vaan fan fictionia ja sarjakuvia tutkivan ystäväni kanssa. Puhuttiin monimediaisista fandomeista, kuten Marvel, Harry Potter ja GoT/ASoIaF, ja niiden ristikkäisistä ja päällekkäisistä kaanoneista. Vastaanotto oli jälleen eloisa ja positiivinen, ja meilläkin oli hauskaa. Kuun lopussa edessä oli aivan uudenlainen yleisö, kun kävin Ikaalisten yhteiskoulun lukiossa äidinkielenopettajaystäväni kutsumana puhumassa ykkösille ja kakkosille verbaalisen ja audiovisuaalisen tarinankerronnan eroista ja yhtäläisyyksistä, ujuttaen tietenkin adaptaatiotutkimusta ja GoT:ia mukaan. Täällä vastaanotto oli vähän flegmaattisempaa, mutta olivat kuitenkin jälkikäteen sanoneet tykänneensä. Ja kyllä minä niistä luennon lopuksi esitetyistä kommenteista ja kysymyksistä huomasinkin, että oli siellä ainakin jokunen, jota oikeasti kiinnosti.

Keväällä en käynyt missään akateemisissa tapahtumissa, mutta syksyllä osallistuin sekä Jyväskylässä että Helsingissä pidettyihin konferensseihin, joista olen tänne kirjoittanutkin raportit. Linkkaaminen laiskottaa juuri nyt, mutta nuo postaukset löytyvät kyllä blogin oikeasta laidasta Tekstit-otsikon alta muutaman kerran klikkaamalla. Lyhyesti sanottuna viihdyin etenkin Jyväskylässä erittäin hyvin, ja sain molemmista konferensseista hyödyllistä palautetta ja myös ideoita, kuinka parantaa toista tutkimusartikkeliani, jota olen hyvää vauhtia työstämässä.

Viime vuoden isoin juttu oli varmastikin se, että Suomen Kulttuurirahaston alainen Pohjois-Karjalan maakuntarahasto myönsi minulle ensimmäisen vuoden apurahani. Sen turvin olen elänyt ja tutkinut kokoaikaisesti viime keväästä lähtien. Olen päässyt tutustumaan ja sopeutumaan apurahatutkijan rooliin ja arkeen. On ollut totta kai aivan mahtavaa päästä vihdoin kunnolla asian ytimeen ja tekemisen meininkiin kiinni, mutta toisaalta olen ollut myös hirvittävän stressaantunut aina uupumukseen saakka. Koen kuitenkin edistyneeni väikkäriprojektissa, ja olen oppinut paljon niin tutkimuksen tekemisestä, tutkijuudesta kuin itsestänikin.

Nyt katse on jo enemmän tulevaisuudessa kuin menneisyydessä. Tai oikeastaan yritän keskittyä pitämään huomion juuri tässä hetkessä, mutta realistisia suunnitelmia ja tavoitteita unohtamatta.