torstai 22. kesäkuuta 2017

Game of Thronesin seiskakauden toinen traileri

Drogon trailerilla

Eilen julkaistiin toinen täysimittainen traileri Game of Thronesin seiskakaudesta, jonka alkuun on enää vajaa kuukausi. Voit katsoa sen täältä. Traileri sisältää sekä jo aiemmin nähtyjä pätkiä että uutta materiaalia, ja musiikkina toimii edellisellä kaudella ainakin minut mykistänyt "Light of the Seven", joka nostaa karvat pystyyn edelleen jokaisella kuuntelukerralla. Meininki on trailerilla kaiken kaikkiaan melko kaoottinen ja sotaisa - kuten promomateriaaleissa tähänkin saakka. Alkaa tuntua melkeinpä siltä, että onko tuleva kausi pelkkää tappelua, mutta kyllä siellä varmasti muutakin sisältöä on. Ja ei sillä, että minulla olisi varsinaisesti mitään eeppisiä taistelukohtauksia vastaan - varsinkaan, jos niissä on lohikäärmeitä. Mutta mikä minut todella tipautti tuolilta oli Sansan Ned Stark -lainaus aivan lopussa: "When the snows fall and the white winds blow, the lone wolf dies but the pack survives." Osui syvälle Stark-henkiseen sieluuni. Samaa yhtenäisyyttä peräänkuuluttaa Jon Snow, jonka vetoavaa puhetta kuullaan pätkä trailerilla. Kenelle Jon osoittaa sanansa, jää nähtäväksi.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesäuomissa

Kesäinen kuvituskuva kesämökin maisemista

Toukokuu tuntui kestävän ikuisuuden ja oli täynnä kaikkea outoa, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa asettua nykyiseen muotoonsa. Kolme päivää viikosta palkkatöitä ja kaksi päivää tutkimusta ja/tai opiskelua. Pidän edelleen kiinni siitä, että viikonloput ovat lepäämistä ja kaikkea rentoilua varten. Näin en toivottavasti pääse ylikuormittumaan (taas).

Kesän "opinto-ohjelmassa" on pääasiassa narratologian kesäkouluun valmistautumista. Tähän mennessä olen kirjoittanut ja palauttanut projektiesitelmän, ja olen päässyt hyvään vauhtiin ennakkoon luettavien materiaalien kanssa. Luentosessioiden ja projektiesitelmien lisäksi ohjelmassa on työpajatyöskentelyä, johon liittyen ei olla saatu vielä tarkempia ohjeita, kuinka valmistautua tms. Matkustusjärjestelyt sain hoidettua loppuun tällä viikolla. Onneksi on tullut reissattua sen verran jo aiemminkin, että bussi-juna-hotelli-lentokone-tiesmikä -rumba sujuu jo hyvin... Joka tapauksessa, nyt voin keskittyä paneutumaan noihin materiaaleihin ja odottamaan innolla!

Kesään kuuluu paljon muutakin kuin töitä ja tutkimusta, onneksi. Viime viikonlopun vietin perheemme kesämökillä vanhojen ("vanhojen"?!) opiskelukavereiden kanssa, ja parin viikon päästä on tulossa toinen mökkiviikonloppu. Olen siitä tyypillinen suomalainen, että rakastan mökkeilyä. Se tekee kesän! Omat synttärini ovat myös tulossa piakkoin, ja olen suunnitellut vähän spesiaalimpia juhlia, koska miksei. Kotoisaan Ilosaarirockiin aion myös osallistua noin kuukauden päästä. Narratologian kesäkoulusta heti seuraavalla viikolla on Worldcon Helsingissä, jonne olen nyt pitkällisen jahkailun jälkeen menossa pariksi päiväksi. Voi että, siitä tulee kyllä huisia!

Tämä oli tällainen melko ympäripyöreä kuulumispäivitys. Pointtina oli varmaan se, että jakselen hyvin, vaikka kevät olikin todella rankka etenkin henkisesti. Vaikkei kesällä varsinaista pidempää lomaa olekaan, koitan toppuutella itseäni tekemästä ja vaatimasta liikaa. Vähempikin riittää - sen kun muistaisi aina.

PS. Game of Thronesin seitsemännen kauden alkuun on tasan kuukausi aikaa! *hype*

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

...ja traileri on täällä


Viime postauksessa ounastelin, että Game of Thronesin 7. kauden ensimmäinen kunnollinen traileri julkaistaan pian, ja tänään illalla se laskeutui keskuuteemme. Voit katsoa sen tästä.

Silmukka Cersein (ja Lannistereiden) ympärillä kiristyy, Daenerys rantautuu ja asettuu taloksi, Sansa juonii, Arya matkustaa, ja paljon, paljon muuta. Olen katsonut trailerin vasta muutaman kerran, enkä ole sisäistänyt sitä vielä ihan kokonaan, koska olen vain niin pirun innoissani ja onnellinen. Katsokaa itse.

TÄSTÄ TULEE NIIN HYVÄ KAUSI.

Lisää Game of Thronesin 7. kauden kiusausta!

Edellisessä postauksessa mainitussa reissussa ollessani Game of Thrones -rintamalla tapahtui lisää. 

Entertainment Weekly julkaisi lisää kuvia tulevalta kaudelta. Näistä kuvista huikein on ehdottomasti tämä:


Henkeni salpautui, kun tämä kuva lävähti Facebookissa (vaikkakin vain) älypuhelimeni näytölle, ja vieläkin unohdun tuijottamaan sitä haltioituneena. Daenerys yhä isommaksi kasvaneen lohikäärmeen selässä ilmiselvässä taistelu-/sotatilanteessa. Wow, WOW.

Toisekseen, julkaistiin seuraava juliste (alla) ja lyhyt mutta sitäkin karmivampi, julisteeseen perustuva animaatiopätkä. Se löytyy Facebookissa täältä.


Kaikki tähän mennessä julkaistu materiaali tulevasta kaudesta viittaa suureen sotaan, joka siis nyt vihdoin kuuden vuoden juonittelujen jälkeen on käsillä. Ilmeisesti tapahtumat alkavatkin todella vyöryä päälle, mikäli esim. Nikolaj Coster-Waldauta on uskominen.

Edelleenkin jään odottelemaan sitä (ensimmäistä) kunnollista traileria, joka varmasti kyllä pian julkaistaan.

KTS:n vuosiseminaarista & Kulttuurintutkimuksen päiviltä noussutta pohdintaa

Vietin alkuviikon, tarkemmin sanottuna 22.-23. toukokuuta Jyväskylässä, missä vietettiin yhdistetysti Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosiseminaaria sekä kahdeksansia Kulttuurintutkimuksen päiviä. En ollut aiemmin osallistunut kumpaankaan tapahtumaan, ja tänäkin vuonna menin lähinnä turisteilumielessä kuulostelemaan meininkiä. En siis pitänyt omaa esitelmää, tai en kokenut aiheen muutenkaan liittyvän kovin läheisesti mihinkään mitä itse teen.

Tämä vuosi oli yleisesti ottaen historiallinen siinä mielessä, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun KTS ja Kulttuurintutkimuksen Seura yhdistivät voimansa tällä tavalla. Yhteinen teema oli "ympäristöt", jota arvatenkin voi tarkastella lähes lukemattomista näkökulmista niin kirjallisuuden- kuin kulttuurintutkimuksessa.

Sen sijaan, että kävisin tässä tekstissä tylsästi läpi, mitä kaikkea kävin kuuntelemassa, nostan "itsekkäästi" esiin pari tavallaan metatason pointtia, jotka liittyvät omaan tutkimukseeni, ja joihin liittyvät kysymykset jäivät pyörimään päähäni konferenssin ansiosta.

Badge & ohjelma - perus konferenssikuva

Ensimmäinen näistä heräsi heti maanantain alussa, kun Tampereen yliopistolla työskentelevä kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen otti avauspuheenvuorossaan esiin suomenkielisen tiedejulkaisemisen aseman ja suoranaisen suomen kielen alennustilan tieteen kielenä.

Minulle alkoi olla muistaakseni jo graduvaiheessa väikkäriä miettiessä aika selvää, että väikkäri kannattanee kirjoittaa englanniksi, enkä ole tätä näkemystä vakavissani juurikaan kyseenalaistanut myöhemminkään. Myös ohjaajani ovat olleet alusta asti samoilla linjoilla.

Syyt ovat mielestäni ainakin näennäisesti yksinkertaiset: aineistoni on englanninkielistä, ja suurin osa muusta tutkimuksen aihetta ja tutkimusalaa käsittelevästä kirjallisuudesta on englanniksi, joten minunkin on luontevinta käydä näiden kanssa keskustelua samalla kielellä. Lisäksi, suuri osa (etenkin aiheesta kiinnostuneista) suomalaisista osaa kyllä englantia, mutta harva ulkomaalainen rupeaisi tavaamaan esimerkiksi mitään suomenkielistä artikkelia. Tiedostan, että tuon edellisen virkkeen takana piilee aika ikävä tapa ajatella suomen kielestä. Mutta niin se vaan on - ja osittain tässä se ongelma varmaan piileekin.

Joka tapauksessa, koen saavuttavani tutkimuksellani suuremman yleisön, kun kirjoitan sen englanniksi. Koska kyllä minä rehellisesti sanottuna uskon, että tutkimukseni Game of Thronesista voi kiinnostaa aika suurta yleisöä niin Suomen rajojen sisällä kuin ulkopuolellakin.

Itselleni olisi henkilökohtaisesti helpompaa kirjoittaa suomeksi, koska vaikka osaankin ihan hyvin kommunikoida englanniksi, niin totta kai omalla äidinkielellä asiat saa sanottua aivan eri tavalla.

Lahtisen räväkän puheenvuoron aikana ja sen jälkeen aloin taas pitkästä aikaa ajatella tätä asiaa syvemmältä. Miksi olenkaan valinnut oman tutkimukseni kieleksi englannin suomen sijaan? Pitävätkö nuo edellä esittämäni perustelut edelleen ja todella paikkansa?

Vaikka jaankin toisaalta näkemyksen siitä, että suomi on arvokas kieli, ja että myös suomeksi kannattaa ja pitää tehdä tutkimusta, en näe siinä oman tutkimukseni kohdalla hirveästi järkeä. Mutta pitääkö suomeksi tutkia vain suomalaisia aineistoja? Ei se nyt ihan niinkään ole, tai ei voi olla.

Kesäistä Jyväskylän Seminaarinmäen kampusta

Toinen pointti, jonka otan esille, heräsi oikeastaan sekä lounaalla käydystä keskustelusta kollegan kanssa että tämän nimenomaisen seminaarin konseptista ylipäänsä. Tätä tosin olen miettinyt paljon muutenkin ihan viime aikoinakin. Millainen tutkija minä olen: kirjallisuuden, kulttuurin, median, vai minkä?

Ensinnäkin sanottakoon, että jo siinä on vielä tekemistä, että pystyn identifioitumaan edes vielä tutkijaksi, yleisemmällä tasolla. Koen olevani vielä niin alussa, etten minä mikään "oikea tutkija" ole, vaan jatko-opiskelija, joka taas on jonkinlainen outo hybridiolomuoto ns. tavallisen opiskelijan ja sen Oikean Tutkijan välimaastossa.

Mutta jos miettii noita edellä annettuja vaihtoehtoja, niin kirjallisuudentutkijaksi koen itseni ainakin koko ajan vähemmän ja vähemmän, vaikka pääaineeni onkin kirjallisuus, koska tutkimus vie minua koko ajan kauemmas siitä. Kulttuurintutkija kuulostaa liian lavealta määrittelyltä, ja mediatutkija puolestaan jotenkin liian tekniseltä - ei millään pahalla ketään kulttuurin- tai mediatutkijaa kohtaan!

Vastasinkin lounasseuralleni, että jos joku tarkempi nimike täytyisi valita, niin se olisi adaptaatiotutkija. Koska adaptaatio on konseptina lähtökohtaisesti sellainen, että siihen sisältyy useampi media, muttei se ole kuitenkaan liian lavea. Ja adaptaatio nyt on se suhteellisen spesifi ilmiö ja toisaalta tutkimussuuntaus, joka minua kaikkein eniten kiinnostaa kaikkine aspekteineen.

Aina konferenssireissuilta jotain pohdittavaa jää käteen - vaikka sitten metatason kysymyksiä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kirjallisuuden jatko-opiskelijana Joensuussa

Tässä postauksessa aion kertoa paitsi eilen olleesta kirjallisuuden jatko-opiskeluseminaarista niin myös kirjallisuuden jatko-opiskelusta täällä meillä idässä yleisesti.

Itä-Suomen yliopisto taitaa olla ainoa suomalainen yliopisto, jossa suomen kieli ja kirjallisuus on niputettu yhteen. Niitä haetaan lukemaan samalla pääsykokeella (kirjallisuutta pääsee opiskelemaan myös kulttuurintutkimuksen suuntautumisvaihtoehdon kautta), niillä on yhteinen ainejärjestö, jne. Toinen pitää tosin jossakin vaiheessa opintoja valita pääaineeksi. Minulle kirjallisuus oli alusta saakka ilmiselvä pääaine.

Itse innostuin jatko-opiskelusta ja tutkijuudesta vasta gradua tehdessäni, kuten olen aiemminkin kertonut. Joillekin se voi olla jo kauempaa mukana kulkenut haave tai tavoite. Jotkut eivät välttämättä koskaan tule edes harkinneeksi moista syystä tai toisesta. Joka tapauksessa olisi mielestäni tärkeää, että se vaihtoehto tuotaisiin meillä isommin esiin jo perustutkintoaikana. En omana opiskeluaikanani muista yhdenkään opettajan ikinä puhuneen jatko-opinnoista jotain yksittäisiä mainintoja enempää. Ei siihen kannustettu millään tavalla, eivätkä jatko-opiskelijat näkyneet millään tavalla perustutkinto-opiskelijoille (esim. opettamassa). Opinnäytetöitä tehdessä joillekin voidaan alkaa vilautella väikkärin tekemisen mahdollisuutta. En tarkoita, että jatko-opintoja pitäisi tuputtaa kaikille ja koko ajan, mutta tuoda se kuitenkin selkeämmin esiin yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden kuvana, jotta sitä voisi ruveta miettimään jo hyvissä ajoin, ja voisi esimerkiksi osallistua kuuntelijana jatko-opiskeluseminaareihin.

Millaista on sitten olla kirjallisuuden jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja Joensuussa? Aika yksinäistä, rehellisesti ja suoraan sanottuna. Toiminta on kaiken kaikkiaan melko vähäistä, ja toisaalta meillä ei tällä hetkellä edes ole kovin montaa aktiivista, Joensuussa asuvaa jatko-opiskelijaa. Eilen meillä tosiaan oli pelkästään kirjallisuuden jatko-opiskelijoille (ja sellaisiksi haluaville) omistettu seminaaripäivä, ja tällaisia päiviä järjestetään ehkä yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Muuten "toiminta" rajoittuu pitkälti jatko-opiskelijan ja ohjaajan/ohjaajien väliseen kommunikointiin. Joensuussa järjestetään joskus jotakin vähän isompia kirjallisuuden konferensseja tai seminaareja. Viimeksi tällainen oli marraskuussa 2014, jolloin minäkin pidin aivan ensimmäisen konferenssiesitelmäni ja vieläpä ihan kansainvälisen yleisön edessä.

Tilanne on onneksi ehkä menossa parempaan suuntaan ainakin tuon jatko-opiskelijakulttuurin suhteen. Tiedän useita jatko-opinnoista kiinnostuneita graduntekijöitä, ja toivon kovasti, että heistä edes jotkut todella jatkaisivat väikkärin tekemiseen. On myös ollut puhetta joidenkin kanssa aktiivisemman jatko-opiskelijatoiminnan herättelystä. Koska eihän mitään toimintaa voi olla, jos sitä ei kukaan organisoi. Jos jatko-opiskelukulttuuria ei ole, voi sitä ruveta virittelemään, ja sitä tässä toivottavasti yritetään.

Loppuun vielä siitä eilisestä seminaarista. Meitä oli kolme esiintyjää, minä ja kaksi muuta. Yleisössä oli kirjallisuuden opetushenkilöstöä, muutamia jatko-opiskelijoita ja useita jatko-opinnoista kiinnostuneita graduvaiheen opiskelijoita. Meillä oli yksi suullinen esitelmä väikkäriään aloittemassa olevalta kollegalta, yksi tutkimussuunnitelma tuoreelta maisterilta, joka on juuri hakemassa jatko-opiskelemaan, ja minä, joka esittelin henkilöhahmojen adaptaatioon keskittyvää artikkelikäsikirjoitustani. Keskustelu ja kommentointi oli vilkasta ja koski niin käsiteltäviä töitä kuin jatko-opintoja yleisemminkin. "Virallisen" osuuden jälkeen siirryimme osan kanssa kahvittelemaan ja siitä vielä parille oluelle keskustaan. Oli oikein mukava päivä kokonaisuudessaan, ja mielestäni tämä oli myös positiivinen esimerkki siitä, että kyllä meilläkin voisi olla toimivaa jatko-opiskelu/opiskelijakulttuuria.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Game of Thronesin perilliset/perillinen

Alkukuusta uutisoitiin, että HBO kehittelee peräti neljää spinoff-sarjaa Game of Thronesille. Neljä eri kirjoittajaa, neljä eri sarjaa, joiden lopullisesta toteutumisesta ei ole vielä mitään varmaa tietoa. HBO haluaa edetä varovasti tai ainakin huolellisesti, koska ymmärrettävästi megasuositun sarjan perillisestä ei haluta floppia. Spekulaatiot siitä, mistä nämä sarjat voisivat kertoa, alkoivat välittömästi.

Tänä aamuna huomasin, että George R. R. Martin on kommentoinut asiaa. Martinin blogipostaus aiheesta on yllättävänkin mehukas! Hän mm. ampuu alas kaksi suosittua spekulaatiota siitä, mistä spinoff-sarja(t) voisi(vat) kertoa: ei ainakaan Dunkista & Eggistä tai Robert Baratheonin kapinasta. Hän myös paljastaa, ettei sarjoja ole kehitteillä neljä vaan viisi.

Tämä kaikki on totta kai hyvin, hyvin jännittävää! Mitä tahansa sieltä onkin tulossa, on se epäilemättä kiinnostavaa. Ja sieltähän voi olla tulossa melkein mitä tahansa, koska kyseinen fiktiivinen maailma on niin laaja ja sillä on pitkä historia.

Koska olen ehtinyt jo panikoida GoT:n loppumista, on uutinen uusista sarjoista myös lohdullinen. Tarkemmin ajatellen vaikea sitä olisikin uskoa, ettei tästä tarinamaailmasta puristettaisi vielä lisää mehuja irti myös television muodossa.

Julkisuuteen annettu kuva siitä, että jatko halutaan hoitaa rauhassa ja huolella antaa myös toivoa siitä, ettei uusissa sarjoissa tule olemaan kyse likaisesta rahastuksesta, vaan halutaan oikeasti tuottaa lisää GoT:n kaltaista laadukasta televisiota. GoT:n fanikunta on suurelta osin vaativaa, joten mikään höttö ei tule menemään läpi. Onneksi HBO:llakin tiedetään tämä.

 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Lähitulevaisuuden suunnitelmista

Vaikka sään puolesta ei vielä siltä vaikutakaan kuin hetkittäin, niin kesä lähestyy. Opiskelijalle ja tutkijalle se ei välttämättä tarkoita mitään erityistä, koska mitään varsinaisia loma-aikoja ei ole, mutta on kesä kuitenkin yleensä vähän hiljaisempaa aikaa.

Minun kesääni tulee kuulumaan pääasiassa töitä ja tutkimusta. Pari postausta sitten kerroin hakevani osa-aikatöitä, koska en saanut jatkoa rahoitukselle. Kauaa ei tarvinnut kärvistellä työttömänä, koska sain hommaa siitä samasta firmasta, missä olin töissä ennen ensimmäistä apurahakauttani. Osan viikoistani tulen siis purkamaan lääketieteellisiä saneluja.

Jatkan toki apurahojen hakemista aktiivisesti, ja vastikään umpeutui myös kotiyliopistoni tohtorinkoulutuspaikkahaku, johon tietenkin osallistuin. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun hain tuota paikkaa.

Suuri(?) osa kesän jatko-opintoihin käytettävistä tunneista tulee kulumaan myös narratologian kesäkurssille valmistautumiseen. Minut hyväksyttiin nimittäin tänne. Uskallan paljastaa tämän nyt, kun olen maksanut kurssimaksun ja näin varmistanut paikkani siellä. Luvassa on epäilemättä intensiivinen viikko luonnonkauniissa maisemissa ja inspiroivassa seurassa Tanskassa, mitä odotan jo innolla. Emme ole saaneet vielä tarkkaa ohjelmaa ja muita tarkempia infoja, mutta ennakkoon luettavaa on tulossa ilmeisesti melko paljon, n. 1200 sivua nettisivujen mukaan. Lukemisen lisäksi täytyy kirjoittaa jonkinlainen yhteenveto omista tämänhetkisistä puuhailuista kertomusten ja/tai kertomusteorian parissa.

Ennen tätä on kuitenkin luvassa muutakin ohjelmaa tavallisen puurtamisen lisäksi. Ensi viikolla osallistun omalla yliopistollani pienimuotoiseen kirjallisuuden jatkokoulutusseminaariin, joita meillä ei siis ole kuin kerran-pari vuodessa, ja josta aion päivittää tarkemmin sen jälkeen. Sitä seuraavalla viikolla käyn Jyväskylässä, missä järjestetään yhdistetysti Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosiseminaari ja Kulttuurintutkimuksen päivät. En ole pitämässä omaa esitelmää, mutta koska en ole osallistunut vielä kertaakaan KTS:n vuosiseminaariin, ajattelin, että tänä vuonna voin aivan hyvin aloittaa. Plus ajatus siitä, että voi kerrankin osallistua seminaariin/konferenssiin ilman omaa esitystä tuntuu ihanan stressivapaalta!

Näihin asioihin palailen varmastikin kesän mittaan postauksissani.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Popcult Helsinki 2017 -raportti

Helsingin tuomiokirkko ja kaupungin siluettia auringonlaskua vasten

Tämän vuoden Popcult Helsinki on onnellisesti ja onnistuneesti koluttu, joten on raportin aika. Viikonloppu oli monella tapaa kiva. Se oli mukava tietenkin conin itsensä takia, mutta myös esimerkiksi siksi, että tapasin ystäviä, ja sai syödä hotelliaamiaista, mikä on aina yksi minkä tahansa hotelliyöpymisiä sisältävän reissun parhaista puolista. Helsinkikin pisti parastaan aurinkoisen kesäkevätsään muodossa.

Conikansaa Marinan ala-aulassa
Popcult on siis järjestetty tällaisena kaksipäiväisenä tapahtumana nyt kolmena keväänä, mutta kahtena niistä Kulttuuritalolla. Nyt ensimmäistä kertaa testissä oli uusi miljöö, Scandic Marina Congress Center Katajanokalla. Ahtaaseen ja sokkeloiseen Kulttuuritaloon verrattuna Marina on oikein miellyttävä tila kaiken kaikkiaan! Marinan salit ovat ihan toimivia, niihin mahtuu riittävästi ihmisiä, ja niissä pelasi ilmastointi edes jokseenkin hyvin. Vessojakin on enemmän (kuin Kultsalla) ja ne ovat tilavampia. Marinan oma kahvila ja ravintola ovat törkykalliita, mutta ei Kulttuuritalollakaan tainnut paljoa edullisempaa olla. Kävelymatkan päässä Marinasta on kuitenkin Alepa, joten vaikkapa sieltä voi edullista evästä hakea. Sijainniltaan Marina on myös kätevä. Keskustasta ei ole pitkä matka vaikka kävellä paikalle, tai jos se ei innosta, niin ratikalla pääsee melkein viereen. Kaikkein kätevintä lienee kuitenkin se, että suoraan kadun toisella puolella on Scandic Grand Marina -hotelli, jossa meidänkin seurueemme yöpyi viikonlopun ajan kohtuulliseen hintaan. Conipaikan ja majoituksen välillä kulkeminen on siis naurettavan helppoa ja nopeaa. Jos vaikka lompakko tai jotakin muuta tärkeää unohtuu huoneeseen, voi sen sieltä hakea kesken kaiken ilman suurempaa häslinkiä, tms.

Yleisössä lymyämässä lauantaina
Ohjelman puolesta sanoisin, että tämän vuoden Popcult oli suunnilleen yhtä hyvä kuin aiempinakin vuosina. Tarjolla oli laaja skaala ohjelmaa, josta löytyi varmasti lähes jokaiselle populaarikulttuuriharrastajalle jotakin. Itse kävin katsomassa enimmäkseen loistavaa tai vähintään hyvää ohjelmaa, mutta myös pari hieman kyseenalaisempaa esitystä tuli todistettua. Suosikkiohjelmani tänä vuonna ehkä oli Fangirl Questin vetämä "Fandom-turistin matkaopas". Olen jo pitkään ihaillut heidän sceneframingejaan ja seikkailujaan muutenkin, ja he olivat koonneet oikein viihdyttävän ja näyttävän mutta informatiivisen ja asiantuntevan paketin Popcultin yleisölle. Viihdyin hyvin myös Frozen- ja Star Wars -luennoilla. Simuloitua todellisuutta käsittelevä katsauksen tapainen esitys puolestaan jätti sopivan kuumottavan olon conin päätteeksi. Sieltä jäi myös mieleen, että pitää muistaa katsoa Black Mirroria vihdoinkin. Monenlaisen ohjelman lisäksi viikonloppuna tarjolla oli cosplayta, taidekujaa ja sekalaisia nörttimäisiä myyntipöytiä, joilta sai ostaa erinäisiä fanituotteita, koruja, pelejä, jne.

Jenni ja minä joitakin minuutteja ennen esitelmän alkua
Minun ja Jennin Sherlock-aiheinen esitelmä oli toisena päivänä eli sunnuntaina. Meni oikein hyvin! Aikaa meillä tosiaan oli tänä vuonna vain 45 min, mutta pysyttiin aikataulussa hienosti. Yleisö vaikutti olevan hyvin mukana ja ainakin ajoittain suht fiiliksissä myös, vaikka kommenttiosiossa kuultiin kyllä myös kriittisempiä vastanäkemyksiä meidän esittämille asioille. Osattiin kyllä odottaakin, että varmasti kaikki eivät ole samaa mieltä meidän tulkintojen kanssa. Hyvä henki ja fiilis kuitenkin jäi, joten hyvä me! Ja jos tätä lukee joku, joka oli katsomassa meitä, niin KIITOS vielä, että tulit paikalle! Palautetta saa antaa jälkikäteenkin vaikka näin blogin kautta, jos et ehtinyt tai vaikka uskaltanut sitä antaa esityksen jälkeen.

Omat ostokseni tänä vuonna taidekujalta ja myyjiltä
Rehellisesti sanottuna jännitin tätä esitelmää vähiten kaikista esiintymisistäni tähän mennessä. Jenninkin kanssa tätä pohdiskeltiin ja tultiin siihen tulokseen, että se johtunee (ainakin osaksi) siitä, ettei kumpikaan meistä ollut tällä kertaa puhumassa aivan siitä omimmasta aiheestaan tai varsinaisesti edustamassa omaa alaansa tai yliopistoaan. Itseni puolesta voin sanoa myös sen, että Popcultista on jo näiden muutaman vuoden aikana ehtinyt tulla sen verran tuttu ja turvallinen paikka/tapahtuma, että sekin varmasti vaikutti jännityksen vähäisyyteen. Kuten olen aiemminkin todennut: Popcultissa on hyvä ihmisen olla!

Game of Thronesista ei ollut tänä vuonna Popcultin tarjonnassa mitään, mihin olin luonnollisesti hieman pettynyt. Täytynee ensi vuonna hoitaa se puoli taas itse. ;)

tiistai 2. toukokuuta 2017

Popcult-viikko!

Sneak peekkinä Popcult-esitelmämme aloitusdia

Edellinen postaukseni oli aika masentava, mutta nyt iloisempiin aiheisiin. Popcult Helsinki 2017 on tällä viikolla! Harjoiteltiin Jennin kanssa meidän esitelmää viime viikolla pienen koeyleisön kanssa, ja hyvin meni. Harjoittelun suurin syy oli se, että luultiin meillä olevan aivan liikaa asiaa 45 minuutin slottiimme (josta käytännössä n. 30 min jää varsinaiselle esitelmälle), mutta kävikin ilmi, ettei tarvitsekaan karsia enää mitään pois. Huh helpotusta! Dioja piti vähän vielä hioa harjoituksen jälkeen, mutta muuten kaikki vaikutti toimivan kuten pitääkin.

Koska junaliput ja hotellihuone on hoidettu jo aikaa sitten, nyt voi keskittyä odottamaan ja intoilemaan. Nähdään viikonloppuna Helsingissä!

Muista ainakin tämä:
BBC:n Sherlock ja fanien miellyttämisen mahdottomuus
Sunnuntai 7.5. klo 10:30-11:15 Fennia I
Puheenvuoro fandomin sisäisistä ristiriidoista, kauhun tasapainosta tv-sarjan tekijöiden ja fanien näkemysten välillä, tulkinnanvaraisuudesta ja siitä, miksi neljännen tuotantokauden vihaajat ovat väärässä. Avautumisen aiheina muun muassa uskottavuus, tv-kerronnan realiteetit, queer-representaatio ja The Johnlock Conspiracy.