maanantai 14. elokuuta 2017

Worldcon-esitelmä YouTubessa


Vielä yksi Worldcon-aiheinen lyhyt postaus. Jos kiinnostaa, niin voit katsoa esitelmäni näin jälkikäteen YouTubesta. Varsinainen esitelmäosuus kestää reilut parikymmentä minuuttia, loput on Q&A-osiota. Valitettavasti kysymykset ja kommentit eivät juurikaan videolla kuulu, joten vastaukseni eivät varmaan käy sitäkään vähää järkeen.

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun esitykseni on streamattu/nauhoitettu. Siitä taisi olla maininta lomakkeessa, jolla ehdotettiin ohjelmia coniin, mutta en olisi pahastunut muistutuksesta ennen tapahtumaa. Koska jos olisin tämän tiennyt/muistanut, olisin pitänyt huolta, että Q&A-osion aikana mikrofoni olisi kiertänyt yleisössä, tai sitten olisin itse toistanut kysymykset omaan mikkiini.

Vähän tuskallista tuota on katsoa, mutta päätin pistää nyt jakoon kuitenkin. Kuten olen sanonut monta kertaa, minulla riittää petrattavaa Q&A-osioissa. Tarvitsen aikaa prosessoida kuulemaani ja miettiä vastausta, mutta tuollaisessa tilanteessa sitä aikaa ei tietenkään ole. Mutta tähänkin ehkä harjaantuu kokemuksen kautta.

Pieni Worldcon 75 -raportti


Viime viikolla suomalaisia nörttejä hemmoteltiin, kun maailman vanhin scifi- ja fantasiafanien kokoontuminen Worldcon saatiin Suomeen. Pasilan Messukeskukseen kerääntyi viiden päivän aikana kuulemani mukaan kaikkien aikojen toiseksi suurin Worldcon-yleisö, mikä on melkoisen vaikuttavaa. Minä olin paikalla vain perjantaina ja lauantaina, joten tämä vaatimaton raportti koskee vain niitä päiviä.

Käyn läpi ensin omat esiintymiseni.

Perjantai alkoi heti omalla paneelilla kello 10. Olin siis yhtenä panelistina "From Literature to Movies and Television - Adaptation of Scifi and Fantasy" -paneelissa, jota moderoi Gregory Norman Bossert. Muut panelistit olivat Margaret Dunlap, Ruth EJ Booth ja Mike Kiss. Keskustelussa oli mielestäni tärkeitä pointteja ja hyvä henki. Minulla tosin ei ole ns. käytännön kokemusta adaptoimisesta toisin kuin suurimmalla osalla muista panelisteista, joten minun oli välillä vaikea osallistua keskusteluun, mutta sain kyllä heitettyä kohtuullisen relevantteja kommentteja aina johonkin väliin. Sali ei ollut aivan täynnä, mutta paneelimme keräsi kuitenkin varsin mukavasti porukkaa.

Toinen esiintymiseni, "What Kind of an Adaptation Is Game of Thrones?", oli lauantaina iltapäivällä. Jostain syystä minulle todella valkeni vasta muutamaa hetkeä ennen esitelmääni, että George R. R. Martin osallistuu samaan aikaan paneeliin viereisessä salissa. Hetkellisesti iski paniikki: eihän minun esitystäni tule kukaan katsomaan, kun toisena vaihtoehtona on itse GRRM! Totta kai minun olisi pitänyt tajuta protestoida tästä päällekkäisyydestä jo paljon aiemmin ohjelmavastaaville, mutta turha nyt oli enää alkaa harmitella tilannetta. Marssin rohkeasti saliin, ja laitoin PowerPointin ja kaikki valmiiksi. Helpotuksekseni huomasin, että myös minun saliini alkoi valua porukkaa. Yleisöä ei ollut kovin paljon, ja varsinkin niin isoon saliin väki hukkui täysin, mutta yleisö on aina yleisö oli sitä sitten 20 tai 200. En voinut olla vitsailematta esitelmäni alussa siitä, että kai te tiedätte, että GRRM esiintyy juuri viereisessä salissa, ja myös kiittelin vilpittömästi paikalle saapumisesta, mikä kirvoitti spontaanit aplodit yleisössä. En taaskaan loistanut esitelmän jälkeisessä Q&A-osiossa, mutta sanoisin, että kaiken kaikkiaan meni hyvin.

Sitten yleisiä fiiliksiä.

Minua vähän hirvitti lueskella keskiviikon ja torstain Worldcon-kokemuksia ihmisiltä, koska niiden mukaan salit olivat aivan liian pieniä ja tungos oli muutenkin mahdoton. Päivälippujen myynti lopetettiinkin välittömästi, joskin pieni määrä niitä jätettiin vielä myyntiin ovelle, ja neuvottelut lisätiloista aloitettiin Messukeskuksen kanssa. Lisätilaa saatiin, ja osa ohjelmasta siirrettiin isompiin saleihin (minun lauantainen esitelmäni mukaan lukien). Otin kuitenkin ihmisten negatiivisista kokemuksista opikseni ja päätin, että valitsen kummallekin päivälle vain muutamia ohjelmia, jotka haluan oikeasti nähdä. Kaikki menikin sitten hirmuisen sujuvasti omalta osaltani, kun olin miettinyt päivän ohjelman etukäteen ja oli aikaa mennä jonottamaan ajoissa. Näin kaiken, minkä halusinkin. Parhaimpina mieleeni jäivät Unreality-kuoron upea konsertti, astronautti Kjell Lindgrenin hauska mutta informatiivinen luento, sekä kirjailija Joe Abercrombien erittäin viihdyttävä haastattelu.

Messukeskus oli conipaikkana mielestäni ok. Ensinnäkin junalla pääsee melkein viereen, ja ilmeisesti muutkin julkiset kulkevat hyvin Messukeskuksen kulmille. Vessoja on riittävästi (vessaan ei tarvinnut jonottaa kertaakaan), ja myös ruokapaikkoja on paikan päällä enemmän kuin yksi tai kaksi. Jotkut kapeammat käytävät kävivät välillä ahtaiksi, ja jonottaa tosiaan sai suosituimpiin ohjelmiin antaumuksella, mutta minun kokemukseni tiloista jäi kuitenkin positiivisen puolelle.

Majoituin viikonlopun ajan Lahdessa ystävien luona, koska se tuli halvemmaksi, ja toisekseen oli tietysti ihana nähdä näitä ystäviäkin. Z-junalla edestakainen surruuttelu kahtena päivänä maksoi vähemmän kuin yksi hotelliyö (ja olisin tarvinnut kolme), joten koen tehneeni voittajan valinnan. Jos olisin ollut conittamassa viitenä päivänä, olisi ollut fiksumpaa majailla Helsingissä.

En usko, että olisin jaksanut viettää viittä päivää Worldconissa. Kahdessa päivässä ehdin nähdä sopivasti ohjelmaa ilman, että tuli kamala informaatioähky. En myöskään ollut ehtinyt toipua vielä kunnolla Tanskan kesäkoulusta, joten tähän väliin viiden päivän conirypeminen olisi ollut liikaa siinäkin mielessä.

On ollut jännittävä ja antoisa loppukesä, mutta eilen neljä tuntia myöhästyneen junan (ja bussin, koska juna ei koskaan kulkenut Joensuuhun asti) jälkeen mietin tyytyväisenä, että onpa kiva, kun ei tarvitse reissata minnekään vähään aikaan.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

SINS-hakuprosessi

Sandbjergin kartano

Tajusin SINS-raportin julkaistuani, että siitä jäi uupumaan, kuinka tuonne kesäkouluun haetaan. Sinnehän on siis tosiaan haku, joten kaikki halukkaat eivät välttämättä pääse mukaan, jos hakijoita on paljon. Tänä vuonna hakijoita oli noin 80, joista alle puolet valittiin. Olin siis rehellisesti sanottuna kohtuullisen ylpeä itsestäni ja siitä, että tulin valituksi!

Hakuaikaa oli huhtikuun 20. päivään saakka. En muista tarkalleen, missä vaiheessa haku aukesi, mutta hyvissä ajoin kuitenkin. Olin kuullut kyseisen kesäkoulun olemassaolosta jo aiemminkin, mutta nyt mieleeni sen muistutteli KTS:n (Kirjallisuudentutkijain Seuran) sähköpostilistan kautta tullut hakukuulutus.

Hakuprosessi ei ollut mielestäni erityisen työläs. Hakemus koostuu simppelin ilmoittautumislomakkeen täyttämisestä, noin 200 sanan motivaatiokirjeestä, yhteenvedosta, jossa kerrot tämänhetkisistä tutkimusintresseistäsi kertomuksiin liittyen, sekä lyhyestä kuvauksesta, jossa selvität koulutustaustaasi. Nämä lähetettiin Stefan Iversenille, joka Aarhusin yliopistosta toimi pääjärjestäjänä. Valinnasta kerrottiin huhti-toukokuun vaihteessa, eli melko pian hakuajan umpeutumisen jälkeen. Sen jälkeen lisäinfoa maksamisesta, ennakkomateriaaleista ja muista tärkeistä asioista alkoi valua tasaiseen tahtiin. Informaatio kulki mielestäni hyvin, mikä enteili myös toimivaa ja hyvin järjestettyä kesäkoulua, jollainen se todella olikin.

En voi varmaksi sanoa tai tietää, mitä hakemuksilta erityisesti halutaan, mutta voisin kuvitella, että kannattaa tuoda selkeästi esiin, kuinka kesäkouluun osallistuminen edistäisi ja hyödyttäisi juuri sinun tutkimustasi ja juuri tässä vaiheessa. Varmasti hakemuksia luetaan myös sillä silmällä, kuinka ne asettuvat juuri sen vuoden keynotejen tutkimusintressien kanssa linjaan. Sanoisinkin, että kannattaa hakea sellaisena vuonna, jona siellä on puhumassa ja opettamassa joku oman tutkimuksen kannalta tärkeä tai kiinnostava tyyppi. Minulle tällainen oli nyt Jan-Noël Thon, kuten olen kertonutkin.

Kesäkouluun voi hakea uudestaan, vaikka olisi ollut siellä jo aiemminkin. Nytkin siellä oli ainakin pari tyyppiä, jotka eivät olleet ensimmäistä kertaa mukana. En tiedä, nouseeko rima tässä vaiheessa miten paljon, jos haluaa sinne uudestaan. Mutta kaiketi sinne voi aivan hyvin päästä, jos edelleen pystyy osoittamaan, että kesäkoulusta olisi paljon hyötyä, ja että istuu sen(kin) vuoden kattaukseen sopivasti. Hakisinko minä uudestaan? Kyllä voisin kuvitella tekeväni niin, jos sattuisi tarpeeksi kiinnostava(t) keynote(t).

Yksityiskohta Sandbjergin pihapiiristä

maanantai 7. elokuuta 2017

SINS 2017 -raportti

Suuresti odotettu ja jännitettykin kertomustutkimuksen kesäkoulu oli viime viikolla Tanskassa. Järjestyksessään viides kesäkoulu järjestettiin idyllisen kauniissa ympäristössä Sandbjergin konferenssikeskuksessa eteläisessä Jyllannissa 30.7.-4.8. 1500-luvulta peräisin olevalle tilalle kerääntyi kertomustutkijoita ympäri maailman, niin jatko-opiskelijoita kuin kokeneempiakin tutkijoita. Aiemmin olen väittänyt virheellisesti, että kyseessä on narratologian kesäkoulu, mutta tämä harhaluulo tuli oikaistuksi heti ensimmäisenä päivänä. Kaikki kertomusten tutkijat eivät suinkaan nimittäin ole narratologeja, eikä kaikki kertomustutkimus ole narratologiaa. Tätä erontekoa ja hiusten halkomista voisi jatkaa pidemmällekin, mutta se ei ole tämän postauksen pointti.

Päätin jakaa raportin muutamaan eri osaan selkeyden vuoksi sekä välttääkseni toiston ja turhan jaarittelun. Ja jos joku blogini lukija vaikkapa miettii, että voisi joskus itsekin lähteä tänne, on tästä jäsennellymmästä postauksesta ehkä enemmän hyötyä kuin tajunnanvirtamaisesta sepostuksesta.

Kartanorakennus järveltä päin.
MATKUSTUS & LOKAATIO?
Lensin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Sönderborgiin, jonka lentokentältä on ehkä 10 kilometrin (taksi)matka Sandbjergin konferenssikeskukseen eli varsinaiseen tarkkaan lokaatioon. Lentomatkat ovat miellyttävän lyhyitä: Helsingistä Kööpenhaminaan lentää noin puolessatoista tunnissa ja Kööpenhaminasta Sönderborgiin noin kolmessa vartissa. Raskas matka ei siis sinällään ole, vaikka toki se oman aikansa viekin kaikkine odotteluineen. Ja jos asuu täällä periferiassa kuten minä, kannattaa ehkä lähteä matkaan jo edellisenä päivänä ja olla yö Helsingissä, jos ei halua taittaa koko matkaa samana päivänä. Tein myös virheen siinä, että lensin jo aamulla Kööpenhaminaan ja sieltä jatkolento lähti vasta illalla. Mutta jos vaikka haluaa tutkailla Tanskan pääkaupunkia lyhyesti matkan varrella, niin sitten tuokin lienee oivallinen vaihtoehto. Moni kesäkoululainen jäi myös viikon jälkeen vielä Tanskaan pyörimään, mutta itse en olisi enää jaksanut.

Konferenssikeskus on Aarhusin yliopiston omistama kartano tiluksineen, ja sen historia alkaa jo 1500-luvulta. Miljöö on aivan ihana, ja ainakin minun viihtymiseeni se vaikutti ratkaisevasti! Vehreys, meren JA järven läheisyys, kauniit ja hyvin hoidetut rakennukset jne - kaikki on upeaa. Ikävä kyllä en testannut uimista, koska kurkkuni kipeytyi heti alkuviikosta, enkä uskaltanut uhmata terveyttäni enempää. Mutta joidenkin muiden mukaan vesi oli oikein virkistävää!

Leikin puhelimen panoraamatoiminnolla (klikkaa kuva isommaksi).

Tilalla on useita rakennuksia tai siipiä majoitusta varten. Ainakin se siipi, jossa minä ja suurin osa muistakin majoittui, oli siisti ja rauhallinen. Huone oli tosin jokseenkin kaikuisa ja aluksi tuntui hieman kolkolta, mutta ei oikeastaan enää ensimmäisen illan jälkeen. Huoneet ovat yhdelle hengelle ja niissä on omat kylpyhuoneet, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Omaa tilaa ja aikaa siis saa mukavasti otettua tarpeen tullen.

Ruoat (aamiainen, parit kahvit kakkuineen ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä) kuuluvat hintaan ja ovat sanalla sanoen loistavia. Paljon erilaisia salaatteja ja kalaa eri muodoissa, mutta myös kaikkea muuta hyvää. Kasvisruoat olivat myös kuulemani mukaan ihan hyviä, vaikka itse olenkin sekasyöjä. Gaalaillallisen kasvisruoka-anti toisaalta oli ilmeisesti vähän köyhempi.

KUSTANNUKSET?
Moni ehkä miettii, mitä tällainen maksaa. Osallistumismaksu oli ainakin tänä vuonna 275 euroa, joka sisälsi kaiken ohjelman lisäksi majoituksen ja ruoat. Se ei ole paljoa, kun ajattelee mitä kaikkea sillä saa, mutta onhan se paljon rahaa. Tuohon päälle täytyy maksaa vielä lennot ja mahdollisesti esim. hotelliyö(t) Helsingissä, jos joutuu siellä viettämään ylimääräisen yön jompaankumpaan suuntaan mennessä tms. Minä sain tätä reissua varten matka-apurahan tiedekunnaltamme, mistä olen erittäin kiitollinen, koska muuten olisin voinut olla pulassa.

EDIT. Kuulin luotettavasta lähteestä, että kesäkoulun osallistumismaksu on vaihdellut vuosittain paljonkin sen mukaan, minkä verran tapahtumaan on saatu ulkoista rahoitusta. Jonakin vuonna se on ollut paljon enemmän kuin tuo tämänvuotinen 275 euroa, kun taas jonakin toisena vuonna se on ollut aivan ilmainenkin. Variaatiota on siis paljon!

"Lato", jossa aamuluennot pidettiin.
RAKENNE?
Kesäkoulun ohjelma rakentuu kolmen erilaisen työskentelymuodon ympärille. Aamupäivät vietimme keynote-puhujien luennoilla, ja iltapäivisin oli sekä projektiesitelmäryhmien tapaamisia että erilaisiin aiheisiin pureutuvia työpajoja.

Keynote-luennot oli rakennettu niin, että kunakin aamuna oli kaksi noin 40 minuutin luentoa, joita seurasi suunnilleen samanpituinen vapaa keskustelu- ja kyselytuokio. Tämä oli ehkä ainakin minulle kaikkein tutuin työskentelymuoto. Kaikki luennot olivat mielestäni hyviä, ja keskustelua syntyi paljon. Ei valittamista.

Projektiesitelmäryhmät olivat pienryhmiä, joihin meidät oli jaettu etukäteen lähetetyissä kirjallisissa projektiesitelmissä mainittujen tutkimusintressien mukaan. Kutakin ryhmää veti ja moderoi yksi keynote. Minä olin Jan-Noël Thonin ryhmässä, mihin olin todella tyytyväinen, koska hän kiinnosti minua kaikkein eniten keynoteista ja tulen viittaamaan hänen tutkimuksiinsa aika paljon myös omassa väitöskirjassani. Meidän ryhmässämme oli 12 jäsentä, joista kullakin oli 7-9 minuuttia aikaa kertoa omasta projektistaan, jonka jälkeen oli parikymmentä minuuttia aikaa keskustelulle. Siinä ei ihmeitä ehdi, mutta pointtina olikin lähinnä vain kertoa ihmisille lyhyesti mitä tekee ja hyödyllisemmät keskustelut käytiin sitten muuna aikana, mahdollisesti kahvikupposen ääressä. Projektiesitelmätapaamisia oli siis kolmena päivänä.

Workshopit olivat myös keynotejen vetämiä ja taaskin pienryhmämuotoisia. Ennen kurssin alkua kukin sai ilmoittautua kahteen työpajaan neljästä. Tarjolla oli työpajoja kirjojen julkaisusta vastanarratiiveihin (counter narratives). Ainakin oma kokemukseni työpajoista oli hyvin rento ja keskusteleva - kuten suurimmasta osasta muitakin kokoontumisista.

Jan-Noël Thonin keynote-luento alkamassa.
Näiden lisäksi ohjelmaan mahtuu myös jonkin verran vapaa-aikaa ja rennompia aktiviteetteja. Maanantaina kävimme pienryhmissä kävelyllä tilan ympäristössä ja samana iltana katsoimme halukkaiden kanssa Game of Thronesin uuden jakson. Tiistai-iltana oli mahdollisuus mennä katsomaan elokuvaa (Neon Demon, melko häiritsevää settiä). Viimeisenä iltana meillä oli normaalia illallista hieman hienompi gaalaillallinen, joka ei kuitenkaan ollut mikään ryppyotsainen pönötystilaisuus sekään, vaikka valkoiset pöytäliinat ja pöytiin tarjoilu olikin.

Mielestäni viikon ja ohjelman rakenne oli onnistunut. Osasin etukäteen jo odottaa, että viikosta tulee rankka, joten se ei tullut minään shokkina, miten paljon tekemistä ja etenkin aivotyöskentelyä oli. Myös etukäteen luettavaa on paljon, mutta siitäkin selviää varmasti aivan hyvin, kun vaan muistaa aloittaa ajoissa.

Tilan ympärillä on valtavia peltoaukeita.
HYÖTY?
Sanoisin, että kesäkoulu oli antoisa. Lähdin hakemaan sieltä lisämotivaatiota oman tutkimuksen tekemiseen sekä täsmätärppejä tekeillä olevaa kakkosartikkelia varten - näitä sain. Erityisesti keskustelut Thonin kanssa olivat hyödyllisiä, vaikka hän näkemyksiäni vähän haastoikin (tai ehkä juuri siksi).

Voin suositella tämän kokemuksen perusteella tätä kesäkoulua lämpimästi kaikille kertomusten parissa työskenteleville väikkäritutkijoille ja miksei post doceillekin. Sosiaalisesta ja älyllisestä kuormittavuudestaan huolimatta voisin jopa sanoa, että pidin tästä muodosta enemmän kuin konferensseista. Koska parissa tai korkeintaan kolmessa päivässä ei ehdi tutustua ihmisiin ollenkaan, kun taas kuudessa päivässä ehtii mukautua jo hyvin tilanteeseen ja päästä vähän jyvälle ihmisistäkin.


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Miksi narratologian kesäkouluun?

Minun piti palata blogin äärelle vasta narratologian kesäkoulun ja Worldconin välissä tai viimeistään Worldconin jälkeen, mutten näköjään malttanut pysyä poissa.

Kesäkoulun valmistelut on valmisteltu, ja enää vain matkalaukku odottaa pakkaamistaan. (Minulla on tapana pakata aina vasta edellisenä iltana ja lähtöpäivän aamuna.) Olen miettinyt melko paljon sitä, miksi minä haluan osallistua tähän kesäkouluun ja mitä odotan siltä. Tätä piti miettiä jo sinne hakiessa, koska hakemuksen liitteeksi piti laatia motivaatiokirje, jossa kertoo miksi haluaa osallistua ja miten se hyödyttää omaa tutkimusta.

Olin ollut tietoinen Aarhusin yliopiston vuosittain järjestämästä kesäkoulusta jo jonkin aikaa, ja olin miettinyt, että tuonne varmaan voisi olla hyödyllistä mennä jossakin vaiheessa jatko-opintoja. Koen nimittäin narratologian yhä sekä läheiseksi että hyödylliseksi työkalupakiksi myös adaptaatioiden tutkimuksessa.

Viime vuosi oli minulle erittäin raskas etenkin loppuaan kohden, ja olen pyristellyt tuon kaaoksen jälkimainingeissa vielä tämänkin vuoden puolella. Siksi mietin pitkään ja hartaasti ennen kuin lähetin hakemukseni tänne kesäkouluun - jaksaisinko, pystyisinkö? Kurssi on nimittäin luonteeltaan varsin intensiivinen: viitisen päivää aamusta iltaan luentoja, keskusteluja, projektiesitelmiä, työpajoja ja lisää keskusteluja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on hyvä sauma lähteä, koska yhtenä "opettajana" tänä vuonna olisi yksi transmediaalisen narratologian iso nimi, Jan-Noël Thon. Tämä kiinnostaa, koska olen työstämässä tutkimusartikkelia, johon tulen ammentamaan transmediaalisesta narratologiasta.

Transmediaalisessa narratologiassa - ainakin oman tämänhetkisen käsitykseni mukaan - kertomus käsitetään medioiden rajat ylittävänä asiana, eikä esimerkiksi pelkästään kirjallisuuden omaisuutena. Tällainen kertomuskäsitys istuu mielestäni mukavasti adaptaatioiden tutkimiseen. Nyttemmin olen kuitenkin ruvennut kiinnostumaan pelkkien kertomusten tai tarinoiden sijaan tarinamaailmoista (storyworld). Ettei adaptoitaisikaan pelkkiä tarinoita medioista toisiin, vaan kokonaisia tarinamaailmoja. Tämä puolestaan tuntuisi istuvan mukavasti juuri Game of Thronesin tapaukseen, ja tätä tulen käsittelemään omassa projektiesitelmässäni kesäkoulussa. Projektiesitelmä liittyy kiinteästi toiseen tekeillä olevaan tutkimusartikkeliini, ja uskon saavani kesäkoulusta paljon apua tämän työstämiseen.

Lisäksi toivon saavani kesäkoulusta yleisesti lisäboostia puurtamiseen. Kesä on mennyt aika hiljakseen, mutta elokuussa voisi yrittää taas aktivoitua ja orientoitua tutkimukseen uudestaan. Kesäkoulu voi toimia siis hyvänä starttina syksyyn, joka jo melkein kolkuttelee oven takana.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Worldcon-ohjelmaa

Rikon blogihiljaisuuden kertoakseni teille Worldcon-juttuja!

Conin (alustava) ohjelma julkaistiin vihdoin, ja nyt minäkin voin ilokseni paljastaa, että osallistun esiintyjän ominaisuudessa kahteen ohjelmaan. Perjantaina olen "From Literature to Movies and Television - Adaptation of Scifi and Fantasy" -paneelissa yhtenä panelistina, ja lauantaina pidän oman luennon otsikolla "What Kind of an Adaptation Is Game of Thrones?". Tarkemmat kellonajat ja salit voi tsekkailla muutoksien mukaan päivittyvästä Worldconin ohjelmaoppaasta.

Ahkerimmille coneilijoille luvassa on viisi päivää hulinaa, mutta itse tulen paikalle vain perjantaiksi ja lauantaiksi, koska resurssini ovat sen verran rajalliset. En ole ehtinyt perehtyä ohjelmaan vielä kauhean syvällisesti, mutta jo ensinäkemältä vaikuttaa siltä, että kahteenkin päivään saan varmasti mahtumaan paljon kaikkea hienoa tekemistä ja näkemistä.

Tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän orientoitunut narratologian kesäkouluun, jonne lähden ensi viikon viikonloppuna. Valmistautuminen etenee aikataulussa, ja suurin osa materiaaleista on jo luettuna, mutta vielä on tekemistä.

Koitan ehtiä päivittämään jälleen kuulumisia blogiin kesäkoulun ja Worldconin välissä.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Game of Thronesin seiskakauden toinen traileri

Drogon trailerilla

Eilen julkaistiin toinen täysimittainen traileri Game of Thronesin seiskakaudesta, jonka alkuun on enää vajaa kuukausi. Voit katsoa sen täältä. Traileri sisältää sekä jo aiemmin nähtyjä pätkiä että uutta materiaalia, ja musiikkina toimii edellisellä kaudella ainakin minut mykistänyt "Light of the Seven", joka nostaa karvat pystyyn edelleen jokaisella kuuntelukerralla. Meininki on trailerilla kaiken kaikkiaan melko kaoottinen ja sotaisa - kuten promomateriaaleissa tähänkin saakka. Alkaa tuntua melkeinpä siltä, että onko tuleva kausi pelkkää tappelua, mutta kyllä siellä varmasti muutakin sisältöä on. Ja ei sillä, että minulla olisi varsinaisesti mitään eeppisiä taistelukohtauksia vastaan - varsinkaan, jos niissä on lohikäärmeitä. Mutta mikä minut todella tipautti tuolilta oli Sansan Ned Stark -lainaus aivan lopussa: "When the snows fall and the white winds blow, the lone wolf dies but the pack survives." Osui syvälle Stark-henkiseen sieluuni. Samaa yhtenäisyyttä peräänkuuluttaa Jon Snow, jonka vetoavaa puhetta kuullaan pätkä trailerilla. Kenelle Jon osoittaa sanansa, jää nähtäväksi.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesäuomissa

Kesäinen kuvituskuva kesämökin maisemista

Toukokuu tuntui kestävän ikuisuuden ja oli täynnä kaikkea outoa, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa asettua nykyiseen muotoonsa. Kolme päivää viikosta palkkatöitä ja kaksi päivää tutkimusta ja/tai opiskelua. Pidän edelleen kiinni siitä, että viikonloput ovat lepäämistä ja kaikkea rentoilua varten. Näin en toivottavasti pääse ylikuormittumaan (taas).

Kesän "opinto-ohjelmassa" on pääasiassa narratologian kesäkouluun valmistautumista. Tähän mennessä olen kirjoittanut ja palauttanut projektiesitelmän, ja olen päässyt hyvään vauhtiin ennakkoon luettavien materiaalien kanssa. Luentosessioiden ja projektiesitelmien lisäksi ohjelmassa on työpajatyöskentelyä, johon liittyen ei olla saatu vielä tarkempia ohjeita, kuinka valmistautua tms. Matkustusjärjestelyt sain hoidettua loppuun tällä viikolla. Onneksi on tullut reissattua sen verran jo aiemminkin, että bussi-juna-hotelli-lentokone-tiesmikä -rumba sujuu jo hyvin... Joka tapauksessa, nyt voin keskittyä paneutumaan noihin materiaaleihin ja odottamaan innolla!

Kesään kuuluu paljon muutakin kuin töitä ja tutkimusta, onneksi. Viime viikonlopun vietin perheemme kesämökillä vanhojen ("vanhojen"?!) opiskelukavereiden kanssa, ja parin viikon päästä on tulossa toinen mökkiviikonloppu. Olen siitä tyypillinen suomalainen, että rakastan mökkeilyä. Se tekee kesän! Omat synttärini ovat myös tulossa piakkoin, ja olen suunnitellut vähän spesiaalimpia juhlia, koska miksei. Kotoisaan Ilosaarirockiin aion myös osallistua noin kuukauden päästä. Narratologian kesäkoulusta heti seuraavalla viikolla on Worldcon Helsingissä, jonne olen nyt pitkällisen jahkailun jälkeen menossa pariksi päiväksi. Voi että, siitä tulee kyllä huisia!

Tämä oli tällainen melko ympäripyöreä kuulumispäivitys. Pointtina oli varmaan se, että jakselen hyvin, vaikka kevät olikin todella rankka etenkin henkisesti. Vaikkei kesällä varsinaista pidempää lomaa olekaan, koitan toppuutella itseäni tekemästä ja vaatimasta liikaa. Vähempikin riittää - sen kun muistaisi aina.

PS. Game of Thronesin seitsemännen kauden alkuun on tasan kuukausi aikaa! *hype*

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

...ja traileri on täällä


Viime postauksessa ounastelin, että Game of Thronesin 7. kauden ensimmäinen kunnollinen traileri julkaistaan pian, ja tänään illalla se laskeutui keskuuteemme. Voit katsoa sen tästä.

Silmukka Cersein (ja Lannistereiden) ympärillä kiristyy, Daenerys rantautuu ja asettuu taloksi, Sansa juonii, Arya matkustaa, ja paljon, paljon muuta. Olen katsonut trailerin vasta muutaman kerran, enkä ole sisäistänyt sitä vielä ihan kokonaan, koska olen vain niin pirun innoissani ja onnellinen. Katsokaa itse.

TÄSTÄ TULEE NIIN HYVÄ KAUSI.

Lisää Game of Thronesin 7. kauden kiusausta!

Edellisessä postauksessa mainitussa reissussa ollessani Game of Thrones -rintamalla tapahtui lisää. 

Entertainment Weekly julkaisi lisää kuvia tulevalta kaudelta. Näistä kuvista huikein on ehdottomasti tämä:


Henkeni salpautui, kun tämä kuva lävähti Facebookissa (vaikkakin vain) älypuhelimeni näytölle, ja vieläkin unohdun tuijottamaan sitä haltioituneena. Daenerys yhä isommaksi kasvaneen lohikäärmeen selässä ilmiselvässä taistelu-/sotatilanteessa. Wow, WOW.

Toisekseen, julkaistiin seuraava juliste (alla) ja lyhyt mutta sitäkin karmivampi, julisteeseen perustuva animaatiopätkä. Se löytyy Facebookissa täältä.


Kaikki tähän mennessä julkaistu materiaali tulevasta kaudesta viittaa suureen sotaan, joka siis nyt vihdoin kuuden vuoden juonittelujen jälkeen on käsillä. Ilmeisesti tapahtumat alkavatkin todella vyöryä päälle, mikäli esim. Nikolaj Coster-Waldauta on uskominen.

Edelleenkin jään odottelemaan sitä (ensimmäistä) kunnollista traileria, joka varmasti kyllä pian julkaistaan.